Haastatteluja ja laadullisen tutkimuksen perusteita

Mitä on tapahtunut tutkielman osalta viimeisten kahden viikon aikana? Paljon upeita kokemuksia, nimittäin kolme tutkimushaastattelua on takana, ja jo nyt voin sanoa, että tutkiminen kannattaa - kun aihe on itsellekin mielenkiintoinen, on mahdollisuus oppia uutta, löytää uusia näkökulmia vanhojen rinnalle tai tilalle. Olen saanut valtavasti ihmisyyden lahjoja oivallusten muodossa ja jopa vinkkejä ammatilliseen suuntautumiseen. Se on paljon se! Ennen kaikkea olen ollut tavattoman rohkaistunut ja innoissani siitä, että tavoittelemani henkilöt, joita pitkän harkinnan jälkeen puntaroin ja lopulta valitsin, suostuivat kaikki osallistumaan tähän tutkielmaan. Olettaa siis voi, että aihe on merkityksellinen ja siitä riittää monenlaista kerrottavaa, monia merkityksiä jaettavaksi asti. Kiitos jo etukäteen.

TUTKIELMAN ETENEMINEN AINEISTONKERUUSTA KOHTI ANALYYSIA:

Muutamia asioita, joita haluan nostaa esiin:

Tutkimushaastattelut ovat olleet kestoltaan 35 - 70 minuuttia, joten arvatenkin työtä on riittänyt haastattelun jälkeenkin. Aloitin haastattelun purkamisen eli litteroinnin heti seuraavana päivänä, koska silloin vuorovaikutustilanne oli tuoreessa muistissa. Elävät mielikuvat ja tunnelma olivat litteroinnissa läsnä. Yhden haastattelun avaamiseen on kulunut yksi päivä (jonka olen pilkkonut osiin, muutama ahkera kirjoitustuokio useampana peräkkäisenä päivänä). Litteroidessa olen kuvaillut haastattelun aikana ilmaisun sävyjä ja tunnetiloja, kuten miettii, äänenpaino nousee, iloisesti, hymähtää, naurahtaa, painokkaasti, imitoi.

Oivallukset:


Ennakoivan työn merkitys on ollut erittäin suuri, mutta huomautan, että vasta aineistonkeruun ja analyysivaiheenn alkaessa alkaa jyvien erottelu akanoista. Nyt päällimmäisinä ovat kysymykset:


- Mikä aiemmista teorioista poimittu on olennaista MINUN tutkielmani kannalta?
- Kuinka säilyttää tutkielman ydin ensimmäisestä sanasta viimeiseen sanaan?
- Mitä raskin jättää pois?

Teorian rakentamista ja aiheen tarkentumista

 Kuluneiden kahden viikon aikana olen kokenut monenlaisia puuroutumisen hetkiä. Ajatuskartta toisensa jälkeen on lentänyt ruttuisena uunin lämmikkeeksi. Kaikessa työssä on kuitenkin ollut mieltä - niin mielettömältä kuin se on välillä tuntunutkin. Keskeisimpänä tehtävänä tälle ajalle on ollut laatia teoriaa tutkimusta varten, jolloin on TÄRKEÄÄ tietää mikä minua kiinnostaa tässä tutkimuksessa. Yksinkertainen kysymys, johon vastaaminen ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Minuahan kiinnostaa hyvin moni asia.

Lukiessani väitöskirjoja, tilastoja, graduja ja kirjallisuutta, ovat ajatukset sitten menneet solmuun. Kaikkialta tuntui löytyvän jokin linkki omaan aiheeseeni. Otin ajatusmyrskyssäni puhelimen kauniiseen käteen ja soitin tutkielmaani ohjaavalle yliopiston opettajalleni. Puhelun aikana jalat tulivat taas maan pinnalle ja alkoivat juurtua. Hän ohjeisti muun muassa seuraavin tavoin: Tässä vaiheessa vaaditaan kykyä sietää epämääräisyyttä ja -varmuutta. Teoriaosuutta voi ja tulee silti valmistella jo nyt, keskeiset käsitteet on hyvä kaivaa esiin. Joka tapauksessa luettua tulee enemmän kuin mitä tutkielmassa näkyy. Se jää sinulle sisäiseksi tiedoksi ja viisaudeksi. Aineisto tulee vielä monin tavoin vaikuttamaan tutkielmaan, joten kaikkea ei voi lyödä lukkoon nyt. Lopullinen rajaus tapahtuu aineiston ja analyysin myötä.

Palasin kaksi askelta taaksepäin pohtimaan johtoajatusta. Mitä tahdon tutkimuksellani sanoa?Kirjapino oli kasvattanut komeuttaan ja olisi joulun aikaan kilpaillut kuusen kanssa näyttävyydestä olohuoneen nurkassa. Nyt kuitenkin voin jo todeta, että päämäärän/johtoajatuksen tarkentuessa on moni kirja jo osoittautunut harhaanjohtavaksi lillukanvarreksi oman tutkimukseni kannalta - niin hyviä kirjoja kuin ne muuten ovatkin. Silti lukeminen on avannut ja rajannut osaltaan ajatuksia: missä mainitaan tutkimukseeni kytköksissä olevat sanat, ei välttämättä ole tutkimukseni kannalta olennaista.

Hidastin vauhtia. Kolailin lunta, joogasin ja pelailin Unoa lueskelun ja kirjoittamisen lomassa. Johdanto toisensa jälkeen muotoutui uudelleen. Hetken pyöriteltyäni ajatuskarttoja, totesin: se on nyt siinä! Eikä kauaakaan, kun hylkäsin ajatuksen. Äitiys, naiseus, sukupuoli, nykyaika, odotukset, toimijuus, merkitykset, kokemukset, erilaisuus MERKITYKSET, MERKITYKSET, MERKITYKSET... 

Proseminaarin teoriaosuus pullisteli liitoksistaan. Sanoja vain yksinkertaisesti oli liikaa. On siis syytä harrastaa myös pidättäytymistä oikeassa kohdassa.

Hiljensin vielä vähän lisää. Mikä minua itseäni ihan oikeasti kiinnostaa? Etsin jotakin sellaista, joka ei luo uutta rönsyä avatessani jonkin aihetta käsittelevän kirjan. Tiivistin katsettani minulle ydinsanomiin.

Minua kiinnostaa äitiys. Ja naiseus. Ja lähtökohdat. Ja kytkös nykyaikaan. Minua kiinnostavat merkitykset. Pyöritelläänpä niitä!

Ja niin alkoi aihe olla muodossaan, mikä helpotti tutkimuskysymysten laatimista. Aloin pohtia haastateltavia uusin silmin, heidän yksilöllisen tarinansa ja lähtökohtansa huomioon ottaen. Pitäen jatkuvasti mielessä tutkimukseni aiheen ja keskeiset kysymykset, lukemisestani tuli päämäärätietoisempaa. Teorian laaja-alaisen tarkastelun ansiosta rajaustaitoni lisääntyi ja varmuuteni kasvoi. Sitä paitsi kaikki kirjoittamani on tallessa, niin johdannot, teoriat sun muut, eikä kaikka takuulla ole mennyt hukkaan- osa löytää tiensä lopulliseen tutkielmaan.

Tutkimumenetelmäksi olen valinnut yksilöhaastattelun, johon myös ehdin kirjallisuuden kautta perehtyä. Sain käsityksen siitä, mitä ja miten kysyä, kun etsin vastausta muotoilemiini tutkimuskysymyksiin ja tavoittelen merkityksiä.  Nyt rohkenin lähestyä haastateltavia. Soittelin naisen kerrallaan, kunnes neljä viidestä oli suostunut. Uskomatonta mutta totta!

Haastattelut alkavat helmikuun alussa.. YES!