Valmista tuli!

Proseminaari on nyt maalissa. Koko prosessi kesti noin viisi kuukautta polveilevasti eri työvaiheineen. Viimeisellä kerralla tapasimme opponoinnin merkeissä.  Saimme ja annoimme toisillemme vinkkejä ja palautetta viimeisimmästä versiosta,  jossa kaikki osat olivat näkyvissä. Keskustelussa painottui rakentavuus ja vuoropuhelu.

Oman työni osalta hioin vielä kieliasua ja tekstin rytmiä. Rytmin käyttö tekstissä olikin minulle tieteellisen kirjoittamisen harjaannuttamiseksi seuraava askel myös tulevaa ajatellen. Tämä vinkki koski tuloslukuja, ja niinpä lopussa vaihdoin vielä kappaleiden paikkoja, oman äänen ja sitaattien järjestystä sekä hioin teoriaviittauksia kuntoon. Rytmin vaihtelu pitää lukijan hereillä!

Etäopiskelun ja -ohjauksen käytäntö sujui nykyaikaisessa verkon välityksellä ja rytmittää hyvin ryhmää, niin että aikataulu oli selvä alusta alkaen ja piti porukan koossa.
Tämän blogin työskentelyn kuvaus noudattaa pitkälti Kokkolan yliopistokeskuksen ohjauskertojen aihepiirejä. Kokonaisuudessaan onnistunut prosessi!

Asianomaisten luvalla minun on ilo -ja kunnia- saattaa valmis työ päivänvaloon! Naiset. Olen teistä ylpeä. Täyden kympin pakkauksia.


Linkki tutkielmaan:

Äitiyden merkitys suomalaisnaisille nykyaikana

Työ sai erinomaisen arvion. Kiitos osallistujille, lukijoille, kommentoijille ja tukijoille <3! Uutta kohti.

Viimeisiä silauksia

Proseminaari on edennyt nyt siihen vaiheeseen, analyysi ja pohdinta ovat kasassa. Seuraavaksi opponoitavat työt palautetaan seuraavaa tapaamiskertaa varten muille kohtalotovereille. Analyysivaihe oli erittäin hedelmällinen, ja jotain täytyy aina raskia jättää poiskin. Korostan tässä kohtaa alustavan työn merkitystä: huolellinen tutkimuksen valmistelu poikii sen, että aineistosta saa paremmin esiin olennaisia seikkoja ja onnekseni voin todeta, että lopulta aika vähän jäi aineistosta paperisilppuriin.

Aineistosta ja koko työstä on helpompaa päästää irti henkisesti nyt, kun työstä on tullut kokonaisuus. Tilalla on tunne: TÄMÄ ON NYT TÄSSÄ, MITÄÄN MUUTA EI TARVITA. Tässä kohtaa olen lukenut valmista työtä esittäen sille kysymyksiä:

- Kuvaako otsikko koko työtä?

- Onko kokonaisuus linjassa?

- Ojentavatko luvut toisilleen kättä - syntyykö lukiessa jatkumo?

- Miltä työ näyttää silmään?

- Ovatko johdanto ja pohdinta toisilleen pari?

- Vastaako tutkielma tutkimuskysymyksiin?

Tarkistin lähdeluettelon ja lähdeviitteiden osalta, että jokainen tekstissä mainittu lähde löytyy lähdeluettelosta. Tein tarkistuksen siten, että luin tekstiä sivu kerrallaan ja poimin jokaisen lähteen erilliselle paperille. Sen jälkeen siirryin lähdeluetteloon etsimään mainitun viittauksen ja maalasin tekstin eri väriseksi, jolloin lopuksi oli helppo todeta, onko lähdeluetteloon unohtunut joku työn aikana tarpeellinen mutta loppuvaiheessa tarpeeton lähde. Kun koko teksti oli käyty läpi, lähdeluettelo helotti kauniin punaisena!

Nyt lienee sitten aika hetkeksi huokaista ja antaa muiden puhua - pienet korjaukset voivat olla joltain osin mahdollisia, mutta isot päätökset on tehty.

Analyysivaiheen viimeistelyä ja työn kokoamista

Nyt on taas hetki tehty intensiivistä ajattelu- ja kirjoitustyötä. Analyysini motto oli: INTUITIO EDELLÄ. Luettuani aineistoa ja tuntiessani läpikotaisin kuin omat taskuni, tein kustakin tekstistä oman kärjistetyn A4- kokoisen, tiiviin ja pelkistetyn tyyppikertomuksen. Tyyppikertomuksen tavoitteena oli valaista kunkin haastattelun keskeisin tai keskeisimmät ja itseäni kiinnostavat pääväittämät. Tyyppikertomus oli oman pääväittämänsä pääpuhuja, jota vastaan tai jonka puolesta muut tarinat kommentoivat. Olennaista oli, että kullakin kertomuksella oli jotain sanottavaa aiheeseen liittyen, muut rajasin ulkopuolelle. Tyyppikertomus mahdollisti sen, että ristiriitaiset ja vastakkaiset näkemykset olivat mahdollisia, kuten fenomenologisessa analyysissa on tavoitteena. Koska aineistoni on suhteellisen pieni, en voinut jäädä tälle tasolle, että olisin käsitellyt haastatteluja yksilöllisinä, jottei yksityisyys olisi tullut liian uhatuksi. Niinpä eettisyyden nimissä jatkoin työstämistä kohti keskeisiä luokkia.

Tyyppikertomusten pohjalta kokosin ensimmäisessä vaiheessa viisi keskeistä kategoriaa, jotka aineistosta löytyivät:

 

Jatkoin kokoamalla kunkin kategorian alle siihen parhaiten sopivat aiheet, joita oli tässä vaiheessa paljon. Aiheet, joista haastateltavat olivat puhuneet täytyi siis koota kuvaaviksi alakäsitteiksi ja siitä vielä yläkäsitteeksi.
Esimerkiksi: haastateltavat puhuvat, että arjessa on paljon kiirettä, kotityötä, ansiotyötä, lapset sitovat, omaa aikaa ei ole... alakäsitteeksi voisi tulla kilpailu ajasta. Tällaisia alakäsitteitä voi olla useampia, mutta ne kuuluvat vielä jonkun kokoavan yläkäsitteen alle. Yläkäsite voisi olla vaikkapa arjessa kohdatut haasteet. Seuraavissa kuvissa esitän yläkäsitteiden ympärille koottuja alakäsitteitä:

Käsitteiden avulla olen lukenut tekstiä poimien kuvaavia sitaatteja, henkilöiden alkuperäisiä ja osuvia ilmaisuja kuvaamaan kyseistä aihepiiriä. Työ alkaa olla hyvällä mallilla, mutta jatkuu yhä. Siivoamista ja yhtenäisyyttä täytyy koko ajan pitää silmällä. Niin ollen, vaikka keskittyminen on ollut analyysissa, on täytynyt lukea samalla koko työtä ja yrittää pitää niin teoreettinen viitekehys kuin metoditkin linjassa. Seuraavaksi varmaan puhutaankin kohtuullisen valmiin työn hiomisesta!

Litterointia ja kohti analyysia

Nyt on viimein syytä kiittää runsassanaisia vastaajia, joiden ansiosta sain mielenkiintoisen ja täyteläisen aineiston, jonka tulkinnalle löytyy runsaasti vaihtoehtoja. Litteroitua tekstiä tuli yli sata A4-sivua, rivivälillä 1. Yhteensä haastattelut kestivät yli viisi tuntia. Nyt olen lukenut tekstiä tehden merkintöjä marginaaliin - tässä vaiheessa olen säilyttänyt haastattelut vielä erillään, tarkoituksenani on tehdä kustakin haastattelusta aikaan ensin karkea, tärkeät ydinpiirteet esittelevä kuvaus, jonka jälkeen teen taas ratkaisuja aineiston jatkoanalyysin suhteen. Erillään pitäminen tuntuu oikealta vaihtoehdolta, koska tutkittavien erilaisia taustoja ja lähtökohtia on jo alkuvaiheessa pidetty keskeisenä aiheen kannalta. Aineiston sekoittaminen estäisi tämänkaltaisen pohdinnan ja vertailun ja yksilöt olisivatkin tällöin homogeeninen ryhmä, mitä en halua.

Analyysissa painottuvat fenomenologiset ja hermeneuttiset tavat tarkastella aineistoa.

Minulle se tarkoittaa:

Fenomenologisuus - ilmiön ainutkertaisuus, tutkimuskohteen ainutlaatuisuus muihin kohteisiin nähden. Jokainen vastaaja on arvokas yksilö ja jokainen tarina on osa koko totuudesta muttei täysi totuus - sen määrittämiseen ei myöskään pyritä.

Hermeneuttisuus - kohteen ymmärtäminen tutkijan oman esiymmärryksen pohjalta. Tutkija vapauttaa itseään pala kerrallaan omasta esiymmärryksestään. Tutkija eläytyy tutkittavan kertomukseen ja samalla palauttaa ajatuksensa omaan erillisyyteensä. Tulkinnan tavoitteena on ymmärtäminen ja selittäminen. Tutkijan ei tarvitse pohtia syitä ja seurauksia vaan lukea tekstiä intuitiivisesti pohtien, mitä tutkittava oikein sanoo, kun hän sanoo jotain. Erillisyys tutkittavasta ja täten jatkuva itsereflektio mahdollisimman puhtaan ymmärryksen ja tulkinnan tuottamiseksi on jatkuvasti läsnä.

Analyysiin siirtyessä ajatukset vähin erin kirkastuvat. Tällaista tunnetta ei alkuvaiheessa ollut. Kun aineisto on käsissä, se antaa suuntaa, mikä on analyysin kannaltakin mielekästä. Aineistolähtöisestä analyysista on siis kyse, ja tottahan se on, ettei ennalta voi tietää, mitä aineisto alkaa puhua. 

Totesin eilen iloiten ääneen, että on upeaa huomata, että valitsin tutkimuksen aiheen, aloin tehdä tutkimusta ja analyysissa huomaan valinneeni ennen kaikkea itselleni oikean tavan lähestyä tätä aihetta. Minä todella valitsin tutkimuslinjan henkilökohtaisen sisäisen silmän avulla. Ne valinnat tarkoittavat aiheen valintaa, tieteenfilosofista valintaa, teorian valintaa, metodin valintaa ja lopulta analyysin valintaa. Raportin ulkoasukin on sisällöltään omaa valintaa.

Jatketaanpa siis eteenpäin.

Haastatteluja ja laadullisen tutkimuksen perusteita

Mitä on tapahtunut tutkielman osalta viimeisten kahden viikon aikana? Paljon upeita kokemuksia, nimittäin kolme tutkimushaastattelua on takana, ja jo nyt voin sanoa, että tutkiminen kannattaa - kun aihe on itsellekin mielenkiintoinen, on mahdollisuus oppia uutta, löytää uusia näkökulmia vanhojen rinnalle tai tilalle. Olen saanut valtavasti ihmisyyden lahjoja oivallusten muodossa ja jopa vinkkejä ammatilliseen suuntautumiseen. Se on paljon se! Ennen kaikkea olen ollut tavattoman rohkaistunut ja innoissani siitä, että tavoittelemani henkilöt, joita pitkän harkinnan jälkeen puntaroin ja lopulta valitsin, suostuivat kaikki osallistumaan tähän tutkielmaan. Olettaa siis voi, että aihe on merkityksellinen ja siitä riittää monenlaista kerrottavaa, monia merkityksiä jaettavaksi asti. Kiitos jo etukäteen.

TUTKIELMAN ETENEMINEN AINEISTONKERUUSTA KOHTI ANALYYSIA:

Muutamia asioita, joita haluan nostaa esiin:

Tutkimushaastattelut ovat olleet kestoltaan 35 - 70 minuuttia, joten arvatenkin työtä on riittänyt haastattelun jälkeenkin. Aloitin haastattelun purkamisen eli litteroinnin heti seuraavana päivänä, koska silloin vuorovaikutustilanne oli tuoreessa muistissa. Elävät mielikuvat ja tunnelma olivat litteroinnissa läsnä. Yhden haastattelun avaamiseen on kulunut yksi päivä (jonka olen pilkkonut osiin, muutama ahkera kirjoitustuokio useampana peräkkäisenä päivänä). Litteroidessa olen kuvaillut haastattelun aikana ilmaisun sävyjä ja tunnetiloja, kuten miettii, äänenpaino nousee, iloisesti, hymähtää, naurahtaa, painokkaasti, imitoi.

Oivallukset:


Ennakoivan työn merkitys on ollut erittäin suuri, mutta huomautan, että vasta aineistonkeruun ja analyysivaiheenn alkaessa alkaa jyvien erottelu akanoista. Nyt päällimmäisinä ovat kysymykset:


- Mikä aiemmista teorioista poimittu on olennaista MINUN tutkielmani kannalta?
- Kuinka säilyttää tutkielman ydin ensimmäisestä sanasta viimeiseen sanaan?
- Mitä raskin jättää pois?

Teorian rakentamista ja aiheen tarkentumista

 Kuluneiden kahden viikon aikana olen kokenut monenlaisia puuroutumisen hetkiä. Ajatuskartta toisensa jälkeen on lentänyt ruttuisena uunin lämmikkeeksi. Kaikessa työssä on kuitenkin ollut mieltä - niin mielettömältä kuin se on välillä tuntunutkin. Keskeisimpänä tehtävänä tälle ajalle on ollut laatia teoriaa tutkimusta varten, jolloin on TÄRKEÄÄ tietää mikä minua kiinnostaa tässä tutkimuksessa. Yksinkertainen kysymys, johon vastaaminen ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Minuahan kiinnostaa hyvin moni asia.

Lukiessani väitöskirjoja, tilastoja, graduja ja kirjallisuutta, ovat ajatukset sitten menneet solmuun. Kaikkialta tuntui löytyvän jokin linkki omaan aiheeseeni. Otin ajatusmyrskyssäni puhelimen kauniiseen käteen ja soitin tutkielmaani ohjaavalle yliopiston opettajalleni. Puhelun aikana jalat tulivat taas maan pinnalle ja alkoivat juurtua. Hän ohjeisti muun muassa seuraavin tavoin: Tässä vaiheessa vaaditaan kykyä sietää epämääräisyyttä ja -varmuutta. Teoriaosuutta voi ja tulee silti valmistella jo nyt, keskeiset käsitteet on hyvä kaivaa esiin. Joka tapauksessa luettua tulee enemmän kuin mitä tutkielmassa näkyy. Se jää sinulle sisäiseksi tiedoksi ja viisaudeksi. Aineisto tulee vielä monin tavoin vaikuttamaan tutkielmaan, joten kaikkea ei voi lyödä lukkoon nyt. Lopullinen rajaus tapahtuu aineiston ja analyysin myötä.

Palasin kaksi askelta taaksepäin pohtimaan johtoajatusta. Mitä tahdon tutkimuksellani sanoa?Kirjapino oli kasvattanut komeuttaan ja olisi joulun aikaan kilpaillut kuusen kanssa näyttävyydestä olohuoneen nurkassa. Nyt kuitenkin voin jo todeta, että päämäärän/johtoajatuksen tarkentuessa on moni kirja jo osoittautunut harhaanjohtavaksi lillukanvarreksi oman tutkimukseni kannalta - niin hyviä kirjoja kuin ne muuten ovatkin. Silti lukeminen on avannut ja rajannut osaltaan ajatuksia: missä mainitaan tutkimukseeni kytköksissä olevat sanat, ei välttämättä ole tutkimukseni kannalta olennaista.

Hidastin vauhtia. Kolailin lunta, joogasin ja pelailin Unoa lueskelun ja kirjoittamisen lomassa. Johdanto toisensa jälkeen muotoutui uudelleen. Hetken pyöriteltyäni ajatuskarttoja, totesin: se on nyt siinä! Eikä kauaakaan, kun hylkäsin ajatuksen. Äitiys, naiseus, sukupuoli, nykyaika, odotukset, toimijuus, merkitykset, kokemukset, erilaisuus MERKITYKSET, MERKITYKSET, MERKITYKSET... 

Proseminaarin teoriaosuus pullisteli liitoksistaan. Sanoja vain yksinkertaisesti oli liikaa. On siis syytä harrastaa myös pidättäytymistä oikeassa kohdassa.

Hiljensin vielä vähän lisää. Mikä minua itseäni ihan oikeasti kiinnostaa? Etsin jotakin sellaista, joka ei luo uutta rönsyä avatessani jonkin aihetta käsittelevän kirjan. Tiivistin katsettani minulle ydinsanomiin.

Minua kiinnostaa äitiys. Ja naiseus. Ja lähtökohdat. Ja kytkös nykyaikaan. Minua kiinnostavat merkitykset. Pyöritelläänpä niitä!

Ja niin alkoi aihe olla muodossaan, mikä helpotti tutkimuskysymysten laatimista. Aloin pohtia haastateltavia uusin silmin, heidän yksilöllisen tarinansa ja lähtökohtansa huomioon ottaen. Pitäen jatkuvasti mielessä tutkimukseni aiheen ja keskeiset kysymykset, lukemisestani tuli päämäärätietoisempaa. Teorian laaja-alaisen tarkastelun ansiosta rajaustaitoni lisääntyi ja varmuuteni kasvoi. Sitä paitsi kaikki kirjoittamani on tallessa, niin johdannot, teoriat sun muut, eikä kaikka takuulla ole mennyt hukkaan- osa löytää tiensä lopulliseen tutkielmaan.

Tutkimumenetelmäksi olen valinnut yksilöhaastattelun, johon myös ehdin kirjallisuuden kautta perehtyä. Sain käsityksen siitä, mitä ja miten kysyä, kun etsin vastausta muotoilemiini tutkimuskysymyksiin ja tavoittelen merkityksiä.  Nyt rohkenin lähestyä haastateltavia. Soittelin naisen kerrallaan, kunnes neljä viidestä oli suostunut. Uskomatonta mutta totta!

Haastattelut alkavat helmikuun alussa.. YES!

Väitöskirjoja ja aiheen rajausta

Tämänhetkinen tutkimuksen valmisteluni rakentuu viikkorytmin mukaan: neljänä arkipäivänä kirjoittamista, yksi arkipäivä vapaa lasten harrastusten vuoksi, viikonloppuna aineiston etsimistä ja kirjojen läpikäymistä.


Tämän aamun tehtäviini kuului väitöskirjojen tarkastelua. Tutustuin seuraaviin väitöskirjoihin:


- Berg, K. 2008. Äitiys kulttuurisina odotuksina. Väestötutkimuslaitoksen julkaisusarja D48/2008. Helsinki: Väestöliitto.

Berg (2008) on tutkinut väitöskirjassaan, kuinka äitiyttä tuotetaan perhetyön ammattilaisten ja toisaalta median taholta. Ammattilaisten puheissa mainitaan muun muassa, että väliintulojen taustalla on ollut toiminta, jossa nainen on toiminnallaan voinut vahingoittaa kulttuurista hyvän äidin kuvaa. Riittävän hyvä äiti on ammattilaisten puheessa: kodin luoja, kiintymyssuhteen rakentaja ja nainen, joka asettaa lapsen etusijalle. Äitiyden muut identiteetit ja äitiyden toteutumisen muut kontekstit vaikuttavat tai näkyvät huonosti ammattilaisten puheissa äitiydestä. Äitien tarpeiden voidaan täten tulkita tulevan huonosti huomioiduksi ja puheen ruokkivan stereotyyppistä äitikuvaa. Median ja ammattilaisten nais- ja äitipuhe edustavat ristiriitaisia nais- ja äitikuvia: media rohkaisee kaikkinaiseen kulttuuristen odotusten rikkomiseen, uudelleen muotoamiseen ja subjektin vapauteen muovata itse oma minuutensa. Tällöin esille nostetaan menestyviä julkisuuden naisia, ja puheessa korostuu itsenäisyys ja oma aika, sosiaalisen elämän rikkaus, ammatillinen identiteetti ja persoonalliset valinnat.

- Liimakka, S. 2013. Re-embodies: young women, the body quest, and agency in the culture of appearances. Helsinki: Unigrafia.

Liimakan (2013) väitöskirjan mukaan nuoriin naisiin kohdistuu ristiriitaisia ja vastakkaisia vaikutteita ruumiinkuvan muodostamisen suhteen: toisaalta kulttuuri vahvistaa ihannekuvaa terveyden ja kauneuden ruumiillistumisesta, toisaalta vahvaa ja itsenäistä toimijuuttaa, joka kykenisi vastustamaan ulkoa tulevia paineita.

Tutkimuksen mukaan naiset tavoittelivat riippumattomuutta niin kulttuuriin ja toisiin ihmisiin kuin omaan ruumiiseenkin. Tällainen toimijuuden tavoittelu ylläpitää etäisyyttä ja vierautta omaan ruumiiseen.

Tutkimuksen taustalähtökohtana on ollut muun muassa se, että Suomea on aiempien tutkimusten mukaan totuttu pitämään sukupuolisen tasa-arvoisuuden mallimaana, mutta näin ei kuitenkaan suomalaisten mukaan ole (Nieminen 2009). Sen sijaan, suomalaisten opiskelijoitten mielestä suomalaista retoriikkaa kuvaa sukupuolettoman sukupuolen sanahelinä, joka kätkee pinnan alle sukupuolisuuden problematiikan. Sukupuolittuneesta kulttuurista keskusteleminen lakaistaan kieltämisen kautta maton alle. (Lahelma, 2012; Lempiäinen, 2000; Ronkainen, 2001a).

Väitöskirjahakuja olen suorittanut muun muassa seuraavien yliopistojen hakukoneiden kautta:

Helsingin yliopisto
Jyväskylän yliopisto
Tampereen yliopisto
Oulun yliopisto
Turun yliopisto

Aiheen rajaus vaatii huolellista perehtymistä teoriaan ja olemassaolevaan tietoon. Monista kiinnostavista sivujuonteista on hyvä päästää irti jo alkuvaiheessa - ajatusrönsyt vievät herkästi sivu-urille ja työ tuntuu leviävän käsiin jo ennen aineistonkeruuta. Seuraavat opukset ovat olleet apuna aiheen rajausta suunnitellessa:

Tästä tutkimusmatka alkaa!

Olen opiskellut kasvatustiedettä Jyväskylän avoimen yliopiston/Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen siipien suojassa. Opinnot ovat edenneet suunnitellussa aikataulussa ja nyt viimein on käsillä tämä vaihe! Olen odottanut kasvatustieteen proseminaarin alkamista innolla. Alustavaa aiheen rakentelua olen harjoittanut pitkin sisältöopintojen edistymistä. Kiinnostavimpia aihealueita alkoikin kehkeytyä juuri sisältöopintojen kautta. Henkilökohtaisesti ajatuksia koukuttivat eniten kriittisen pedagogiikan kysymykset, vallan ilmiöt sekä feministinen pedagogiikka. Eräässä esseessäni lähestyin aihetta otsikolla: "Tyttömäistä toimijuutta vai silkkaa äykkäpäisyyttä". Ohjaavan yliopiston opettajan, Minna Maunumäen, rohkaiseva palaute sai minut uhraamaan - enemmän kuin mielelläni - vielä uudemmankin ajatuksen aiheelle. Omakohtaisten reflektioitten kautta pääsin sisälle naiseuden ja marginaalissa olemisen problematiikkaan, mistä proseminaarissa haluaisin saada lisäymmärrystä.

Feministisellä pedagogiikalla oli korvissani pinnallisesti tarkasteltuna aavistuksen vanhentunut klangi, mutta perehdyttyäni aiheeseen osoittautuikin toisin: naistutkimus on ajankohtainen yhä - lienee niin kauan kuin naisia on olemassa.