Litterointia ja kohti analyysia

Nyt on viimein syytä kiittää runsassanaisia vastaajia, joiden ansiosta sain mielenkiintoisen ja täyteläisen aineiston, jonka tulkinnalle löytyy runsaasti vaihtoehtoja. Litteroitua tekstiä tuli yli sata A4-sivua, rivivälillä 1. Yhteensä haastattelut kestivät yli viisi tuntia. Nyt olen lukenut tekstiä tehden merkintöjä marginaaliin - tässä vaiheessa olen säilyttänyt haastattelut vielä erillään, tarkoituksenani on tehdä kustakin haastattelusta aikaan ensin karkea, tärkeät ydinpiirteet esittelevä kuvaus, jonka jälkeen teen taas ratkaisuja aineiston jatkoanalyysin suhteen. Erillään pitäminen tuntuu oikealta vaihtoehdolta, koska tutkittavien erilaisia taustoja ja lähtökohtia on jo alkuvaiheessa pidetty keskeisenä aiheen kannalta. Aineiston sekoittaminen estäisi tämänkaltaisen pohdinnan ja vertailun ja yksilöt olisivatkin tällöin homogeeninen ryhmä, mitä en halua.

Analyysissa painottuvat fenomenologiset ja hermeneuttiset tavat tarkastella aineistoa.

Minulle se tarkoittaa:

Fenomenologisuus - ilmiön ainutkertaisuus, tutkimuskohteen ainutlaatuisuus muihin kohteisiin nähden. Jokainen vastaaja on arvokas yksilö ja jokainen tarina on osa koko totuudesta muttei täysi totuus - sen määrittämiseen ei myöskään pyritä.

Hermeneuttisuus - kohteen ymmärtäminen tutkijan oman esiymmärryksen pohjalta. Tutkija vapauttaa itseään pala kerrallaan omasta esiymmärryksestään. Tutkija eläytyy tutkittavan kertomukseen ja samalla palauttaa ajatuksensa omaan erillisyyteensä. Tulkinnan tavoitteena on ymmärtäminen ja selittäminen. Tutkijan ei tarvitse pohtia syitä ja seurauksia vaan lukea tekstiä intuitiivisesti pohtien, mitä tutkittava oikein sanoo, kun hän sanoo jotain. Erillisyys tutkittavasta ja täten jatkuva itsereflektio mahdollisimman puhtaan ymmärryksen ja tulkinnan tuottamiseksi on jatkuvasti läsnä.

Analyysiin siirtyessä ajatukset vähin erin kirkastuvat. Tällaista tunnetta ei alkuvaiheessa ollut. Kun aineisto on käsissä, se antaa suuntaa, mikä on analyysin kannaltakin mielekästä. Aineistolähtöisestä analyysista on siis kyse, ja tottahan se on, ettei ennalta voi tietää, mitä aineisto alkaa puhua. 

Totesin eilen iloiten ääneen, että on upeaa huomata, että valitsin tutkimuksen aiheen, aloin tehdä tutkimusta ja analyysissa huomaan valinneeni ennen kaikkea itselleni oikean tavan lähestyä tätä aihetta. Minä todella valitsin tutkimuslinjan henkilökohtaisen sisäisen silmän avulla. Ne valinnat tarkoittavat aiheen valintaa, tieteenfilosofista valintaa, teorian valintaa, metodin valintaa ja lopulta analyysin valintaa. Raportin ulkoasukin on sisällöltään omaa valintaa.

Jatketaanpa siis eteenpäin.