Proseminaari on edennyt nyt siihen vaiheeseen, analyysi ja pohdinta ovat kasassa. Seuraavaksi opponoitavat työt palautetaan seuraavaa tapaamiskertaa varten muille kohtalotovereille. Analyysivaihe oli erittäin hedelmällinen, ja jotain täytyy aina raskia jättää poiskin. Korostan tässä kohtaa alustavan työn merkitystä: huolellinen tutkimuksen valmistelu poikii sen, että aineistosta saa paremmin esiin olennaisia seikkoja ja onnekseni voin todeta, että lopulta aika vähän jäi aineistosta paperisilppuriin.
Aineistosta ja koko työstä on helpompaa päästää irti henkisesti nyt, kun työstä on tullut kokonaisuus. Tilalla on tunne: TÄMÄ ON NYT TÄSSÄ, MITÄÄN MUUTA EI TARVITA. Tässä kohtaa olen lukenut valmista työtä esittäen sille kysymyksiä:
- Kuvaako otsikko koko työtä?
- Onko kokonaisuus linjassa?
- Ojentavatko luvut toisilleen kättä - syntyykö lukiessa jatkumo?
- Miltä työ näyttää silmään?
- Ovatko johdanto ja pohdinta toisilleen pari?
- Vastaako tutkielma tutkimuskysymyksiin?
Tarkistin lähdeluettelon ja lähdeviitteiden osalta, että jokainen tekstissä mainittu lähde löytyy lähdeluettelosta. Tein tarkistuksen siten, että luin tekstiä sivu kerrallaan ja poimin jokaisen lähteen erilliselle paperille. Sen jälkeen siirryin lähdeluetteloon etsimään mainitun viittauksen ja maalasin tekstin eri väriseksi, jolloin lopuksi oli helppo todeta, onko lähdeluetteloon unohtunut joku työn aikana tarpeellinen mutta loppuvaiheessa tarpeeton lähde. Kun koko teksti oli käyty läpi, lähdeluettelo helotti kauniin punaisena!
Nyt lienee sitten aika hetkeksi huokaista ja antaa muiden puhua - pienet korjaukset voivat olla joltain osin mahdollisia, mutta isot päätökset on tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti